Mie en vaan enää yksinkertasesti jaksa. Oon tullu siihen pisteeseen missä miun rajat ei vaan enää veny, ei milliäkään. En jaksa olla se joka tappellee peilinkuvansa kans ihan tai juoksee mettäteillä ja raisaa kehonsa siihen kuntoo et liikkumenki sattuu. En jaksa olla se joka on aina vähän liian erilain. Se joka vittu pitää muita kasas ku oma maailma romahtaa ympäriltä. En enää jaksa vedellä tyhjii maskei naamalle ja leikkii että kaikki on niin vitun täydellistä! En vaan vittu jaksa! En haluu enää ees yrittää, mitä enemmän yritän sitä varmemmin tipun takasin miun omaan masokistiseen maailmaan.

Ja olisko muka niin paha jos luovuttaisin..? Jos kaikki mitä tähänki asti oon saannu aikaseks ei oo miua varten? Ripari, jatko-opinto suunnitelmat etc, kaikki paska sen takia että ees joku vois olla ylpee miusta. Etten olis niin vitun arvoton, turha paska joka vie vaan tilaa D:

Miun koko keho on verillä ja mustelmien peitos ihan vaan sen säälittävän syyn takia etten osaa käsitellä henkistä kipua. Fyysinen on helpompaa se katoaa, eikä siitä aina jää jälkiä. Mut henkisen kivun muistaa aina, se jättää aina jäljet. Sitä ei voi juosta karkuun tai kadottaa.

Haluun vihdoin ja viimein vittuun täältä!

Just forget what you've learned
Just forget what you've heard
The truth just confirmed
I can't bare the sight of you anymore.
You've become what I hate
Sold yourself for a bit of fame
Now that the wolves have closed the door
You wanna drag me down some more
Fuck you
Fuck you

Koulun kans oli "Paljonko painaa", teatteri esitys... Se oli niinki ironisesta aiheesta ku syömishäiriöt ja paskaan oleva minäkuva D: Tiettekö miltä tuntuu ku tunnistaa ittensä sielt?

Mie oon se joka väittää aina syöneensä vaikken olis syöny koko päivään mitää. Yleensä vastaus on ei oo nälkä, ihan sama mitä olis ruokaan. Mie oon se joka juoksee itteää mettäpolul karkuu sillon ku kukaa ei oo näkees. Mie oon se joka vetäsee ranteensa auki peilikuva takii.. Mie oon se joka raiskaa ittensä piloille... Se joka saattaa viettää tunnin yrittäen oksentaa :I

Mut mie tarvin sitä, tarvin sitä tunnetta ku vaatteet jotka on ollu sopivii on nyt isohkoja. Sitä kontrollia mitä ei saa ku laihduttamal ja viiltämäl. Se on ku huume johon addiktoituu koko ajan enemmän ;3

Muut ei ymmärrä kuinka paljon elän sille nälän tunteelle! Ne ei ymmärrä kuinka miuu vituttaa syödä jnt. Kuinka norsu olo miul on sen jälkee, ei ne ymmärrä jos meen 6 kilsan lenkin, sateessa ja tuules. Ne vaan väittää miun olevan laiha... "Anoreksia on vakava sairaus" ja sit ne kattoo miuu sillai syyttäväst. En oo anorektikko! Ne on laihoja mie en oon liian iso, liian ruma, liian epätäydellinen! Jenskuki lätkäs yhes vaihees miulle sellasesta pikkuvihosta kappaleen missä oli syömishäiriöitä... Seija väittää miun jalkojen olevan ihan vitun tikut vaikkei ne oo... Netta sai skitso kohtauksen melkein ku sanoin et saan sormeni viel yhtee miun käden keskivaiheil... Äiti ja mummot vahtaa syömistä, yrittää tuputtaa ruokaa. Iidakaa ei ymmärrä, jos sanon sille jonkun olevan kaunista se väittää sen olevan sairasta, anorektista D: Oon yksin miun painon kans, mut tarvin sitä laihuuden tunnetta!

Lupaan lopettaa ajois, mut en viel... Ehkä sit ku painan alle 42. Mut lopetan kuitenki, mie lupaan ettei tää riistäydy käsistä! Lupaan hakee ajois apuu jos en enää pysty kontroloimaan miun syömistä. Mut ei parin kilon laihduttamiin ketää tapa, eihän?

If I could hold back the rain, would you numb the pain?
'Cause I remember everything.
If I could help you forget, would you take my regrets?
'Cause I remember everything.

Mitäs täs, kipeenä olessa.. Tai no kipeen ja kipeen, en vaa haluu kouluu... Alennuin niin alas et huijasin taas vähän näit kuumemittareit ;c Vaan pari viikko kouluu jälel, parit kokeet ja silti ei vaan jaksa D: Pitäs viimeset spurtit vetää ja sit vois jättää senki asian pois mielestä, mut minkäs voi jos aamusin on itkun partaal vaan siks et joutuu sinne saamarin laitoksee -.-'' En kestä sitä ilmapiirii tai sitä vitun säheltämistä tai niitä katseita ;F Erotun sieltä niin vitun nopeesti joukosta, mut en haluu olla massaa :))

Vihaan sitä tunnetta ku miun pitää antaa periks ja tarttuu taas terää :o Voin olla koko päivän viiltämättä mut sitte jossaan vaihees napsahtaa ja oon suihkus itkees ja haluisin vaan huutaa koska on niin vitun heikko... Ja siks että vesi tekee niin kivaa avonaisis jälis <'3 -.-'' Noh, mut eipä voi mitään... Tyhmä ihminen on tyhmä eikä osaa lopettaa ja vaikka väittää muuta :3

Miun maailman ihanin rippimekko tuli vihdoin <'3 Saksan varastosta tuli (tilasin Emp:ilt) meni semmonen puoltoist viikkoo mut se on niin vitun ihana <'3 Se oli jo nettikauppoi selates rakkautta ens silmäyksel >;3 Sit suostuttelin äitin ostaa ja nyt se on miun ikiomana tuolla kaapissa :D Alin niin onnessani ku äiti tuli ovest ja huus miulle et mekko tuli :] Olin niin tohkeissani et hyvä että sain sen boksin auki missä se oli <333 Se on vaan niin miun tyylinen, niin ihana ja se on vittu miun <33333

 Punananananananananen :D En näytä enää niin angsti lapselle kuulemma noissa :] Hassu juttu että tätä olin harkinnu kauemmin ku sinisten siippojen vetämistä, mut kuitenki ekaks tuli siniin sit vast punanen :3 Parin blondaust päähän ja punainkestoväri yhes päiväs = päänahka kivan hellään ja lähti siit ihan kivan kokosii paloiki (y) Näin meillä päin ne hiukset värjätään :3 Seuraavaks olis sateenkaarta tai lisää sinistä... Mut vast monen monen kuukauden jälkee, tykästyin tohon punasee niin paljon <3

Nyt lähen tekemään happyhappy dancee ja palvomaan miun mekkoa >:3

I've put my trust in you
Pushed as far as I can go
For all this
There’s only one thing you should know
I've put my trust in you
Pushed as far as I can go
For all this
There’s only one thing you should know
I tried so hard
And got so far
But in the end
It doesn’t even matter
I had to fall
To lose it all
But in the end
It doesn’t even matter

Elämä jatkaa kulkuaan mut mie oon jääny keskelle jnt mistä haluisin pois D: En jaksais enää askeltakaa... "Ku tähän asti oot päässy jaksat loppuuki asti", mut mitä jos miun voimat on menny jo siinä että pääsen tänne asti? Mitä jos oon uhrannu jo liikaa itestäni ihan sen vuoks et oon saannu koht 15 vuotta täytee? Mitä jos oonkin vaan ihminen joka ei jaksa juosta toivottaman tulevaisuuden peräs?

Miun elämä näyttää suht täydelliseltä ulkopuolelta; ihmisii joille voisin puhuu ja uskoutuu - miks oon sit yksin, miks en osaa avata suutani? Elämä joka on suht pitkälle suunniteltu, kaksoistutkinto, yliopisto etc. - Teen sen vaan siks et joku olis ees vähän ylpee miusta, käyn koulut vaan mummon ja äiskän takii... Oon suht aina ilonen - osaan kätkee sen kaiken paskan sisälle ja pitää miun tunteet ja elämän ees suht erillää. Miul ei näyttäs olevan ongelmii, - miks sit nää on puhunu psykal käymisest 18 vuotiaaks asti? (vittu, lopetan heti tän vuoden jälkee, pärjään ihan hyvin ite!) Miks itken aina? Prkl, ja porukka käyttäytyy ku tuntis miut niin vitun hyvin... Näkee naaman ja tietää nimen = tietää kaiken siun elämäst... Siis wut? Vituttaa

Turha kai sanoo etten oo lopettanu itteni satuttamista? Tai laihduttamista? Laihdutus pillereitä, paastoo ja 2 tunnin lenkkejä.. Ja itkuu ku joku pakottaa syömään :F Sitä se on, vitun epäterveellistä (joo, myönnän et jopa sairasta) mut minkäs teet kun peili näyttää siut 500000000 kiloseen sotanorsuun? 46.6 kg ._. Vähän muitten mielest, mut se on miulle liikaa D: Kaikki farkut tippuu päältä ja on löröt = porukka väittää miun painosta suht ison osan olevan lihasta D: Vittu väittää et mahun 34 ja ties mitä, eiks ne nää kuinka iso oon?!

Ja miun olis nälkä D: Mut ku söin jo aamul leipää ja sit päiväl makaroonilaatikkoo ;F Mihin se "pärjään vähäl ruual" jäi? Siel olis munkkii mut mut... Oon jo nyt jättimäin, meen koht lenkille vaikka oon raiskannu jo jalkani siihen kuntoo että ku potkasin liikas palloo jalat lähti yht' äkkii alta. En voi noustakkaa nopeest ku jalat ei kanna... Mut jos kävisin lenkil voisin syyä yhen munkin?

Yh, Iidanki työnnän taas vaihteeks lähelt pois... Tiiän et se kuuntelis eikä tuomitsis jos purskahtaisin itkuu, mut en tykkää itkee muitten eessä... Se on säälittävää D: Siinä missä se on täydellinen mie en, siinä missä maailma on ollu sille kiltti (en sano ettei sillä olis koskaa mikää huonosti) sama maailma on raiskannu miut pilalle D: Mut silti se jaksaa miuu ;3 Se jaksaa olla miun tukeen ja lohduttaa ku haluun luovuttaa. Jaksaa vahtii miun ranteita, pakottaa miut lupaamaan etten tapata itteeni :I Se on vitun ihana ihminen ja mie? Mie työnnän sen pois, teen ohareita. Vaikka haluisin vaan halata sitä ja sanoo etten enää seisos tässä ilman sitä :3 Se on miun tukipilari joka ei horju, miun valo pimees ja oon paska ihminen ku vedän sen miun kans alas. Koska en osaa päästää kunnol irti ja pelastaa sitä miun särkyneest lasimaailmasta.

Ei miulla muuta, parkumista ja parkumista... Näin btw, oon nykyää punapää ;3

I'm the deepest cut
I'm the deepest wound
I'm the deepest lie you ever told
I'm the hardest part
I'm the blackest heart
I'm the darkest night that's way too cold
I'm leaving
I'm leaving now
I'm leaving
I'm the one that's always leaving you
(Always leaving you)

Like drilling holes deeper in my teeth
I fake the smile on my face (I'm leaving)
Constantly shoving your fingers down my throat
You know the best ways to bring the worst outta me

Please don't forgive me
I can't forgive myself
The knife is planted in my back

Iskältä tuli kirje... Se oli miulle, kuoressa luki iskän harakan varpail (joita aina pieneen dissasin) miun nimi ja osote.. Olin itkee sil sekunnil ku näin että se on miulle.  2 vuotta, kaks vitun vuotta ilman että on nähny toista, puhunu sille ja nyt saan siltä kirjeen... Halusin heittää sen suoraa roskii, olin saanu monen vitun syvän arven kautta sen vihdoin pois miun elämästä D: Mut en voinu ja nyt vittu pillitän tääl ku 5 vee kakara joka ei saa karkkii :I

Siin lukee (monen muun asian ohella) ettei maailma lopu siihen että se on siellä, mut kyl miun maailma rupee jo loppumaa. Juoksen vaa koko ajan lähemmäs sitä kuilun reunaa, yritän turhaa juosta aikaa takasin. Kaikki tuntuu lipsuvan käsistä, joku tulee lekan kans ja hajottaa miun lasimaailman aina uuestaan. Enkä enää tiiä mikä pala menee minnekkin. Siin lopus on osote ja teksti "kirjota jos haluat tänne". En tiiä haluunko, haluisin pitää kaksin käsin kiinni siitä valheellisesta todellisuudesta jossa vihaan sitä ihmistä, enkä haluis nähä sitä enää koskaa. Se on helppo valehella muille tunteistaa, mut yksin istues aina tulee mieleen missä vitussa mie astuin harhaa? Minkä vitun takii en saa liimattuu maailmaani takas kokoo? Oon jättäny sen jo kerran yksin, en tiiä haluunko tehä sitä toista kertaa. Ei kukaa pakota sinne kirjottaa, mut mitä jos kirjotan? Alkaako kaikki paska alusta? Voinko mie jättää kaikki meijän yhteiset virheet taakse? Osaisinks mie alottaa sen kanssa alusta? Pikku hiljaa? Haluun jonkun antavan miulle vastaukset, kertovan voinko ottaa kynän kätee ja kirjottaa sille takasin?! Haluisin oikeesti, mut päästäisin sen miun maailmaa takasin just ku se on vihdoin siitä lähteny D:

Miun elämä pyörii spiraaleina ympärille enkä tiiä mistä miun pitäs ottaa kiinni... Liikaa ongelmii, liikaa virheitä. Oon liian perfektionisti, oon liian temperamenttinen oon vaan vitun iso virhe jopa omasta mielestäni. Säälittävä paska joka tavoittelee täydellisyyttä. Rikkoo kaiken mihin koskee. Rakentaa omaa kivun täyttämää maailmaa välittämttä tuhooko ittensä ja muut samalla. Itsekäs, läski, rillipöllö listaa vois jatkaa loputtomiin. En löydä enää ittestäni mitään hyvää, silmät oli yhessä vaiheessa miun mielestä hienot, nyt ku täs kattoo peilii näkee vaan kuolleet ruman väriset silmät jotka tuntuu olevan kyynelistä märät aina.

En haluu enää päättää ite asiostani, haluun antaa ohjat jollekkiin muulle. Jollekkii joka vetäis miut pois täältä, tekis oikeet päätökset. Ei olis niin rikki.

Ne viillot jatkaa vaan tarinansa kerrontaa, se tuntuu oikeelta. Siihen on helppo tuudittautuu... Se kipu pitää hengissä, se veri joka virtaa todistaa että on vielä elossa. Ne vanhat jälet on todisteita siitä että maailma on paska, siitä että miun taistelut ei oo viel loppuun käyty. Siitä että mie oon selvinny jokasen vitun hetken tähän asti luovuttamatta vaikka olisin halunnu. Ne kymmenet jälet, sanat ja kuviot on miun todiste siitä että parempaa huomista ei tuu.

Koska niistähän miut on tehty, henkisistä ja fyysisitä arvista. Katkeruudesta ja itsesäälistä. Tyhjistä maskeista ja piilotetuista tunteista, joskus on parempi hymyillä ku itkee. Joskus on vaan parempi todeta kaiken olevan ok ja jatkaa hiljaa kärsimistä. Joskus on vaan parempi antaa periks ku jatkaa turhaa, enkä mie jaksas elää vaa sen takii että joku pääsee satuttaa pahemmin ku nyt. Ei se oo sen arvosta

I never thought I'd feel this
Guilty and I'm broken down inside
Livin' with myself nothing but lies

I always thought I'd make it
But never knew I'd let it get so bad
Livin' with myself is all I have

Tulin taas vaihteeks tänne itkemää D:  Taas vaihteeks istun pohjalla ja mietin että miten vitus jaksaisin itteni täält ylös vetää, se ajatus että jää tänne pieneen nurkkaa käpertyneenä houkuttelee niin vitiusti :I Pitkää aikaa ei oo tehny mieli (ja taas yks vitun iso vale) viiltää. Nyt tekis mieli vittu istuu lattial ja antaa sen terän liukuu pitkin ihoo ja jättää vitun niin isot jurmut et pyörtyy verenhukan takii. Tekis niin mieli vaan vittu antaa periks ja kaivaa jokanen esine joka tuottais ees vähän kipuu... Ihan vaan sen takii että haluun paeta miun omaan turvaan, sinne kaiken kivun keskelle. Unohtaa ees hetkeks kaikki ongelmat ja hakee lohtua siitä että tuntee ees jotain - ihan sama onks se kipuu vai ei. Siitä on vaan tullu ainoo pakokeino, ihan sama kuinka yritän korjata itteeni muuten. Ihan sama vaikka haen turvaa Iidasta ja Jenskusta, ihan vitun sama vaikka puran kaiken paskan tänne. Se kipu ja oman veren näkemiin saa hetkeks kaiken olemaa okei. Maailma on niitten kivun sumentamien hetkien ajan vitun kaunis

Iskän tuomio on sellaset 3,5 vuotta, mut se istuu vaa puolet koska on ekakertalain... Tiesin että se saa siitä kakkuu, mut silti se kolahti ja vitun lujaa D: Netis on jo siitä juttua, nyt olis lehteeki tulos... Ja vittu ku siihen vitun lehtee saattaa tulla sen vitun kusipään nimi. Just ku kaikki rupes sujumaa koulussa hyvin, ei myöhästelyi suht hyvii numeroit kokeis ja testeist. Nyt pelkään että siin vitun lehes on nimi ja joku näkee sen D:

Ja onnistuneest löydettii vihdoin miun rajat, istun täs itkemäs oikeen kunnolla. Kaikki ripsarit/kajaalit on nenäliinois ja en vaa voi lopettaa itkemistä. Jaksoin pitää maskii yllä mummol käymisen ajan ja autos äitin kans, mut en vaa jaksa enää olla se joka seisoo vitun mahtavana ja särkymättömään D: En jaksa olla se josta muut hakee tukee ja neuvoi vähän kiperimmis tilanteis. Haluun vaa itkee ja olla pikkulapsi, haluun ees hetken ajan elää miun lapsuutta onnelliseen. Haluun sen kaiken menetetyn ajan takas, en ymmärrä miks miut on pistetty kasvamaan niin nopeesti. Miks kaikki tuntuu vetävän maton miun alta, vievän tuhkatki pesästä. Miks en voi kerranki olla ku oman ikäseni?!

Ne muut kerrat mitä oon sanonu olevani ihan loppu, enkä jaksavan enää. Ne ei vittu oo mitään tän hetkisee tilaa verrattuun. En vittu voinu ees kuvittella kuinka vitun pahalle voi tuntuu ennen tät D: Haluun vaa kääntää aikaa taakse päin. Haluun lopettaa tän, oikeesti. Haluun pois, enkä oo enää varma onko se niin kovin kaukaan.  

vie mut pois tahdon paikkaan jossa hengähtää
ei riitä vain että sulkee silmänsä kaiken keskellä
vie pois, polta siltani kadota jälkeni, tämä kaupunki vaatinut on
osansa, nyt mun on pakko lähteä
sillä kuule mun huudot kun jää heikko pettää, en halua paeta
todellisuutta, ainoastaan hengittää

Oon avannu kerran tai pari tän sivun mut joku siinä aina töksähtää ja suljen uuestaan... Koska tiiän etten saa miun elämästä sateenkaaria tai pinkkejä poneja :I Enkä jaksais aina tänne itkee kuinka vaikeeta miulla on D: Tulee aina tosi itsekäs olo koska vittu muilla saattaa mennä puolet pahemmin, mut mut ...

Tuntuu ettei mikää oikeen onnistu. Iidallekki itkin mesessä että kaikki tuntuu kaatuvan niskaa ja suhteet repee. Tekis oikeesti mieli pakata laukut ja huuta kaikille että ne voi mennä vaikka kädelle, ku ei vittu miuu kiinnosta ;F Mut sit tulee se vastaan että kyl mie välitän, liian monesta ihmisestä ja oon jo liian monelle luvannu olla luovuttamatta.

Oon ollu koulustaki taas vaihteeks pois... Miul oli vähän lämpöö ja oon ottanu siitä nyt kaiken irti, pitäny kuumemittarii kuuman veden alla tms. Mut se henkiin loppuun palamiin mitä joudun kaiken takii kestää siitä tuli vähän liikaa ja päätin että oon pari päivää kotoon ja yritän rauhottuu... Koska se ei vittu enää oo kivaa ku saa hysteerisii nauru ja itkukohtauksii D:

Pitäs kerätä taas palaset lattialta ja liimata yhtee... Vetää taas maskit naamalle ja olla onnelliin D: Ihan vaan sen takii että porukkä jättäs rauhaan :I

Tän ja viime postauksen välis on kerenny olla niin monta ylä ja alamäkee että en tiiä pitäskö itkee vai nauraa... Lenkkeilynki alotin taas (toisaalta se on ihan laihtumis tavoitteis Jenskun kans), viinaa on tullu vedettyy kurkusta alas (meni juomis paikka alta = koko vitun kylmä ilta pihalla, parin tyypin kanssa jotka oli ihan kaatokännis :'DD Ja mie niitä vahin, kiitos iskä geeneistä ei tunnu mikää nousevan päähän -.-'') Riitoja ja turhaa huutamista, vittuuntuneita päivii... Ja aamuja jolloin hammasta purren raahaudutaa kouluu tekemää kokeita joihin ei oo lukenu koska ei enää riitä into mihinkää muuhun ku itsesääliin ja turhuuteen...

Oon nykyään kaunistelematta vitun säälittävä tapaus joka vaan huutaa, valehtelee ja itkee... Vitut se mitään auttaa D:

Mitäs tässä muuta, jos vaikka sais ittensä huomiseks jo kouluu? Ei kyl huvittas D: En haluu sinne :F No, seuraavaan kertaan sitte hermannit :)

I don't really know who I am
It's time for me to take a stand
I need a change and I need it fast
I know that any day could be the last

All I want is a little of the good life
All I need is to have a good time, oh, the good life
All I want is a little of the good life
All I need is to have a good time, oh, the good life

Jostaan syystä tuntuu että mikää ei olis oikeesti "väärin" miun elämäs, mut toisaalta mikään ei tunnu onnaavan... Tuntuu että maailma pyöris vitun nopeesti miun ympärillä, sillai etten saa siitä kiinni. En ymmärrä mihin suuntaa pitäs mennä, en koskaan oo osannu valita oikein...

En oo syöny, en oo saanu nukuttuu... Oon itkunen ja vitun tyhjä. Äkänen, hermostunu ja ahistunu Tajusin yhteen iltaan ku kävelin Iidan kanssa, etten oikeesti tunne enää... Nauran ja hymyilen hetken, mutten kuitenkaa ees sillon tunne sitä iloo mitä pitäs. En tunne yhtikäs mitään vaikka itkisin, en vaan tunne suruu, iloo, en yhtikäs mitään. Ehkä jotain sillon ku ärähän kunnolla, ahdistustaki tunnen mut se ei sinänsä tunne oo? Se on vaan osa jnt. isompaa paskaa mitä en ymmärrä. Eikä sitä huomaa ees enää paljoo, siitä on tullu sellanen hiljanen hyminä taustalle. Sillon korkeintaa ku tuntuu että seinät kaatuu päälle ja tekis mieli juosta näkymätöntä uhkaa karkuun. Sillon muistan että osaan olla ahistunu... Mut ei mitään muuta. Miusta on tullu turta, toisaalta oonko mie koskaan oikeesti tuntenu mitää?

Ei miun keho enää pysy mukana tässä, mahaan sattuu. En saa unta, enkä unipillereitä uskalla pyytää koska pelkään että tääl pohjal istues vetäsen puol purkkii kitusiini D: Saatan saada yht' äkkii hysteerisii itkukohtauksii, ahistus aaltoja ja muuta mukavaa. En jaksa tehä mitää, silti pakkottaudun ulos kavereitten kans, sovin asioita ja yritän kynsin ja hampain olla olematta luuseri ja tekstaamatta "joo, en voikkaan olla" keksisin helposti jonkun selityksen. Miusta on tullu liian hyvä valehtelemaa, valehtelen ittelleni koko ajan, äitille ja Iidalle. Siitä on tullu pien muuri miun ja muun maailman ympärille, jos kukaa ei pääse lähelle ne ei voi satuttaa...

En jaksais kouluu, oon jälessä... Siis ihan vitun jälessä, siinä missä muut menee matikas 3.9 mie hiihtelen 3.6... Toisaalt skippasin ne ja tein samaa paskaa ku muut... Mut maksan siitä seuraavas kokees. Hissas oon joutunu kirjottaa hiki hatus vihkoon kaikkee paskaa ja nyt olis koe 20 pv, ennen olin hyvä hissas ja tyksin siitä... Nyt kuuntelen musaa ja yritän ees leikkii kiinnostunutta. Huomeen olis mantsan koe, vittu pitäs lukee se alue ja ku ne on menny 2 kpl etee päin sillon ku olin kipee. Mantsa on yks niist heikoist aineist miul... Ja sit samaa syssyy varmaa se äikän koe mitä en oo saanu tehtyy, vihaan äikkää... Luen ja kirjotan väärin, subjektit, objektit ja adverbiaalit ei vaa jää päähän D: Torstain olis enkun koe, mut en jaksais sitäkää... Siihen ei tarvi lukee, mut ne kysymykset on niin vitun utopisii ja Aasi (rakas enkun opemme) raiskaa pilkkuu minkä kerkiää -.-'' Sitte olis viel se ussan koe ens tiistain, vitun iso alue joka on tosi sekava... Muut teki kokeesee valmistautumis tehtävii tnä tunnil nii mie kopsasin Netan vihost ortodoksi paskaa ku koe on siitä enkä tietenkää oo ollu sil tunnil D: Sit viel ens kuus se keittiö tet -.-'' En jaksa aamusin lähtee kouluu, en vaa haluu mennä sinne koska tiiän että siitäki tulee yks helvetin iso epäonnistuminen... Sitä nää päivät on ollu täl viikol :I Myöhäs koko ajan (10 minsast puolee tuntii (y)), keskittymis kyky hipoo nollaa ja muutenki paska fiilinki koko laitoksest -.-''

Nää kaikki kipeen olot, psykat + hoitosuunnitelmat on saanu koulun menee ihan sekasin. Oon ollu niin vitun monelt tunnilt pois ;F 

Stressaan muutenki ripari jutuist, koko leirist... Koska miun keho on vieläki jurmuil, ne paranee tiettyy pistesee ja that's it ei enempää -.-'' Sit ku oon puol albiino prkl, näkyykö ees selväst?! Sit se rippimekko, ei sais olla kovin kallis, eikä kuulemma musta. Mut en haluu mitää pinkkii tai valkost -.-'' Nellyl on vaan makkarankuorii, Elloksel ei oo mitää, Cyberis on vaa mustii ja tääl ei oo mnt nättii mekkoo D: Sit toinen asia on kesätyö, raha olis kiva... Lähetin täs just Careaa hakemuksen, kuukaus 6 tunni päivii ja 640€ saisin jos pääsen, siis JOS pääsen ja tiiän etten miun tuuril pääse. Vittuunnuin jo ku täytin sitä vitun hakemusta D: Ja mopokortti, maksaa tääl about 550€ joudun varmaa ite maksaa sen ja sit jos en saa töitä nii se on vähän paska juttu. Enkä varmaa pääse sitä ees läpi :( En osaa liikenne sääntöi, skopan kans lähös on ongelmii ja sit jos joku töllään siin vieres niin meen ihan lukkoo enkä varmaan saa sitä paskaa käyntii :'F

Oon lihonu miun yhen nestekilon takasin, tuntu ihan maailman lopulle. Karkkii on tullu syötyy ja olo onku norsul... Oon jättäny ties kuinka monta ruokaa kotoon välis. Mut oon syöny kuitenki pikkasen koulus, vittu mikä punkero miustaki on tullu :I Saatana, ihmekkää ku joku tuli ystävällisest kirjastos olles haukkuu miuu läskiks ... Nytki olis nälkä ja noi on tehny makkara keittoo, en tykkää keitoist (paitti herne- ja pinaatti keitot saattaa mennä) En tajuu miten en laihu, miun tarve on about 1700 kcal päivässä ja tiiän et alitan sen rajusti, mut miks en vittu laihu?! Oonko oikeesti niin norsu et syön ton verran päiväs?

Sit olis psyka torstaina ja se on normaalii myöhempää, mut miun pitäs olla siel kuulemma 15 min aikasemmin... Pitää ottaa vitun aikanen rotanloukko (bussi) et pääsen sinne ja saan vittu varmaa ahistuskohtauksen siin vitun metalli hökkelis ja ties mitä... Sit pitäs yksinää chillailla Kouvolas enne ku vois sinne vitun psykalle mennä -.-'' Ei helvetti, sit sovin Karitan kans et oon sen jälkee sen kan, ku en oo nähny sitä pitkää aikaa... Ei sillä etten haluis nähä sitä, mut en haluis nähä ketään just ny... Iidaki raahaas miuu taas pihalle huomen, onko oikeesti pakko? Saanko sulkee itteni nurkkaa ja dataa yksin tääl? :3

Haluun johonki vitun mielikuvitus maahan, onko liikaa pyydetty? Kaikilla muilla tuntuu olevan niin vitu kivaa ja ongelmatonta mut sit mie kärsin ja hoipertelen, yritän pitää kaksin käsin kiinni elämäst... Ranteet verillä ja muut nauraa ja on vitun happyhappy -.-'' Miks johonki ei vois sattuu niin ku miuhun?! Miks joku ei vois olla niin säälittävä ku mie?

I want someone to hurt like the way I hurt
It's sick but it makes me feel better

Sometimes I can't hide the demons that I face
Sometimes don't deny
I'm sometimes sinner, sometimes saint

Sometimes I don't wanna be better
Sometimes I can't be put back together
Sometimes I find it hard to believe
There's someone else who could be
Just as messed up as me, just as messed up as me

Oon tehny satoi virheit rakentanu kuoren
Oon peittäny hymyllä mun tuskan, jokaisen huolen
Oon nähny muista läpi, mut ne ei musta
Ku ei kukaa nää sydämeen joka peittyy surusta
mä oon huono puhuu omist tuntemuksist
siks voin sanoo että harva tuntee mutki
Voit sanoo tuntevasi minut mutta tuskin

Älä puhu selälleni puhu kasvotuksin
Kuka tuntee, kuka sanoo tuntevansa?
Oman tien kulkija kun ei kulje massas
Miksi valehdella, se tunne vaivaa
kun kokemuksist tunnevamman sai vaan
Osaako rakastaa ketää jos ei itteään?
Onko sulla olkapää jota vasten itkeä?
Onko sulla joku joka susta välittää?
joka painaa jarruu, ku sulla lähtee käsistä

Heti ku nää tuli maalle, tuntu että koko vitun maailma olis romahtanu niskaan. Koska se tarkotti että joutusin takasin todellisuuteen, kävelemää lasin siruilla ja pakottaa itteni hymyilemään. En voi paeta, vaikka halusin niin kuvitella. Ei kukaa voi pelastaa miuu itteltäni. Nytki istun täs ja toivon että pääsisin takasin mummolle, siel unohti kuka oikeesti on. Siel ei vahtinu mitä syö, siel oli turvas. Nauro ja hymyili ilman ponnistelui.

Heti miusta tuli vaikee ja vittumain ku se kusipää astu ovesta sisään ku olis omistanu koko vitun maailman, en ymmärrä miks sen pitää viiä viimosetki turvapaikat miulta. Ihan sama vaikka oliski äiskän mies, helvetin hyvin äiti toimeen enneki tuli ilman tollasta kusipäätä.  

Mietin koko vitun kotimatkan mitä kävis jos tapattasin itteni? Mitä muut sanos tai ajattelis. Joka kerta ku äiti jarutti vähän äkimmin mieles kävi että miks se vitun auto ei vois rysähtää johonki ja päättää miun kivun....

Äiti toi karkkii ja olin purskahtaa itkuu, koska se kaikki mitä söin niitten päivien aikaan mummol iski vasten kasvoi. Ja nyt ne vittu viel tuo karkkii! Tunnen itteni norsun kokoseks taas, vihaan sitä tunnetta. Ku pakotan itteni lenkille, missä vaiheessa siitäki tuli vaan keino polttaa kaloreit? Missä välis siitä meni se vapaus miettii ja olla yksin?

Haluisin vaan käpertyy nurkkaan piiloon ja itkee kaiken paskan pois. Haluun vaan pois, pois täältä missä ei voi hengittää... Kaikki tuntuu vaan kaatuvan päälle, miks en vois onnistuu ees jossain?

Miks annan koulun luisuu pois raiteiltaa? Miks annan niitten tärkeitten ihmissuhteitten repeytyy ja hajota?! Miks annan itteni velloo pimeessä huoneessa itkemässä? Miks en voi vaan olla normaali?! Normaalina olis helpompaa, normaalit ongelmat, normaali lapsuus. Normaali tulevaisuus! Koska just nyt miust tuntuu että en voi juosta tulevaa kiinni enkä saa otettuu nykyhetkest kiinni. Menneisyyttä en ees haluis miettii, oon jättäny sen taakse. Sulkenu tuhansin lukoin mielen perukoihin, yrittäny haudata sen kaiken paskan pois.

En vaa jaksa elää vaan sen takii että pysyisin elossa. En haluu kattoo vierestä ku miun elämä rullaa samanlaisena päivästä toiseen, haluun juosta pois. Jättää ihan kaiken taakseni, alottaa puhtaalta pöydältä. Ilman niit virheitä mitä oon jo tehny... Haluisin et maa repeis miun alta ja katoaisin sen syövereihin, pyyhkiytyisin jokasen mielestä. Ihan ku miuu ei koskaan olis ollu, en olis koskaa syntyny, en olis koskaan tehny niitä virheitä. En olis koskaan eläny sen helvetin keskellä, enkä eläis toista maan päällist helvettii just nyt.

Koska tää paska on vaan iso oravanpyörä joka johtaa ojasta allikkoon. Enkä enää lopulta jaksa nousta ja jatkaa.. Tiiän miten tää päättyy, mut en tiiä koska. Tiiän jo vittu valmiiks että anna periks, ihan sama kuinka hymyilen ja vakuutan kaiken olevan hyvin. En jaksa enää valehellla, en jaksa enää uskoo että mikää järjestyy D:

Kaikki nää ajatukset vaan sen takii että piti tulla kotii... Jos tätä voi kodiks sanoo :I

I remembered black skies, the lightning all around me
I remembered each flash as time began to blur
Like a startling sign that fate had finally found me
And your voice was all I heard that I get what I deserve

So give me reason to prove me wrong, to wash this memory clean
Let the floods cross the distance in your eyes
Give me reason to fill this hole, connect the space between
Let it be enough to reach the truth that lies across this new divide

There was nothing in sight but memories left abandoned
There was nowhere to hide, the ashes fell like snow
And the ground caved in between where we were standing
And your voice was all I heard that I get what I deserve

Nyt on antibiootit popsittu, miekin influenssaa <'3 Puoltoist viikkoo kipeenä, sellases 39 asteen kuumees 24/7. Kurkkuu sattu, yskitti ja kesti 3 tuntii päästä johonki... Päivän kohokohta saatto olla sa ku sai hampaat pestyy tai siuhkus käyttyy.. Nukuin vaa, en jaksanu tehä muuta... Kattelin ruokaa jos sitä tarjottii ja heitin roskii heti ku kukaa ei ollu vahtaas :D Good ol' me...

Nyt on sitte laihduttu ja painetaan maagiset 43 kg, luut näkyy selvemmin ja ties mitä D: Mut ei oo enää nälkä, missään vaiheessa päivää ei oo nälkä :I

Joten miut pistetään lauantaihin asti maalle ruokinta osastolle -.-'' Juoruaa ku vanhat akat, "Hanna ei syö" "on se vaan niin laiha" ja blääh blääh blä...

Kun makaat kipeenä (koska et voi tehä muuta ja telkkarist tulee kuuelt ERI kanavalt ostos-tv:eet -.-'') rupee miettimää missä on menny vikaa..? Miks on antanu niin monen tilaisuuden lipsuu käsistä? Mihin se "vittu kyl mie pärjään" asenne on kadonnu? Ja miks oon korvannu sen "leikitää et kaikki on ok" ja "hymyillään vaikka kuollaan sisältä päin hitaasti" asenteisii?! Peilistäkää ei kato sama ihminen, toisaalta (vaikka ette usko, koska sen uskomiin on aika vitun vaikeeta miullekkin) arvostan itteni enemmän nyt. Itsetunto jököttää nollissa ja silti hipsuttelen eteen päin ittenäni enkä massana... Hiukset sinisinä - sojottaen joka ilmansuuntaan ja riippuen silmillä (aineki toisen eessä :D Näkyvyys hipoo jopa viittä), silmät tummiks rajattuina ja pakkopaita päällä >;D Uskallan mennä pitkin kylii almost natural (as in ei meikkivoidetta + puuterii tms.) ja hiukset tuulesta sekasin... Koska oon päättäny (tuijottellu yksinäni peiliin) että ei en oo SÖPÖ enkä KAUNIS, NÄTTI tai muuta vastaavaa mut oon mie! Ja jos mie en kelpaa sillon ku näytän tiskirätiltä (<- tiskiräteis on eniten bakteerei näin btw, muuhun taloo verrattuun siis :D) nii sillon se on sen ongelma :3 Koska tykkään (jollaan kierolla on/off tavalla) itestäni.

Mut joo eksyin aiheesta :} Eli oon la asti mummolla säätämässä omiani... Varmaa piirrän sieluni ulos (onks sellasii ees? O________o) ja ajelen ja lihon... Ja lihon vähän enemmän, ei se mnt... Kuhan vaatteet mahtuu päälle... :D Ehkä siit influessast oli hyötyy, oli liikaa aikaa miettii ja tapittaa peilii ku ei muualle jaksanu liikkuu :]

Peace out, lapsoset :]